Oneshot: Särkän yli

Lukumusiikkia: >Click<

”Tähti syttyy - on illankoitto,
ja kutsu kajahtaa.
Vaimentukoon särkän surusoitto,
kun lähdön hetki saa.

Virratkoon kuin uneen vaipunut meri, 
liian täysi tyrskyämään,
kun syvyydestä kerran saapunut
kääntyy kotiin äärettömään.”

- Alfred Tennyson

Siitä on kohta kuukausi.

Mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen.

Kaikki ympärillä jatkaa kulkuaan, mutta minä olen jäätynyt paikoilleni.

Enää ei ole edes juurikaan kyyneleitä tai tukahdutettuja itkukohtauksia yhdeltä yöllä.
On vain huutava ikävä sekä hajoamispisteessään kituva sydän.
Ulkokuori näyttää päässeen jo yli, mutta sydän itkee tauotta hiljaista itkuaan.

Yhtenä päivänä olit vain poissa.
Lähdit odottamatta, ilman varoitusta, ilman hyvästejä.
Jos yritän puhua sinulle, kuuletko, vai hukkuvatko sanani pimeään yöhön?

Mutta vaikka kuinka sinua ikävöin tai huudan tuskaani, mikään ei muutu.
Silmät ovat sameat kyynelistä, keuhkot väsyneet huudosta, sydän haljennut ikävästä.
Tahdon sinne, missä sinäkin olet nyt, tahdon niin kovasti.

Mutta minulla ei ole sitä vaihtoehtoa.
En voi seurata sinua, vaikka haluaisin sitä itse.
Voin vain huutaa sinulle etäisyyksien päästä ja toivoa, että joskus vielä kuulet.

Mutta vaikka olet fyysisesti poissa, muistosi säilyy.
Se, mitä teit, on minulle ja monelle muulle täysin korvaamatonta.
Olen sinulle ikuisessa kiitollisuudenvelassa.

Kauniita, kalliita muistojamme on vähän, mutta ne antavat minulle voimaa.
Talletan ne sydämeeni, kannan niitä aina mukanani.
Ja niiden avulla yritän selvitä aina uuteen huomiseen, joka alkaa ilman sinua.

"Hämärässä iltakellon sointi,
ja pimeys lankeaa.
Älköön soiko itku, vaikerointi,
kun hyvästien aika saa.

Sillä vaikka ajan, paikan taa
vie minut virran syli, 
kenties luotsin nähdä saa
se, ken kulkee särkän yli."

***